Lomilta palattu ja sata lasissa kohti syksyn haasteita?
Tapaamisten buukkausta, markkinointia, myyntiä, kaikkien lomalla erääntyneiden asioiden hoitamista tukka putkella. Uuden harrastuksen aloittamista. Itsensä kehittämistä. Loman jälkeen kuntokuurilupausten lunastamista ja salikorttiostoksille suuntaamista.
Monelle loman loppuminen ja töihin paluu voi tuoda ahdistuksen tunteita pintaan. Kontrasti joutilaisiin kesäpäiviin on kuin yöllä ja päivällä. Suorittamismoodi on kuin ON/OFF katkaisin. Ajatukset sinkoilee kun mun pitää ja mun täytyy… allekirjoitan. Sadasosa sekunniksi upposin taas tuohon mielen myllyttämään suohon. Mutta sitten ravistelin itseni hereille ja tuumasin…
Voisiko elokuuhun ja syksyn aavistukseen vastata rauhallisella laskeutumisella? Hapen vetämisellä intensiivisen (ihanan, mutta intensiivisen) lapsiperhekesän jäljiltä. Miljoonan asian sijasta yhteen keskittymällä. Syvään hengittämällä. Intentioiden suuntaamisella. Itsen kanssa jutustelulla; mihin suuntaan huomioni tänä syksynä? Mikä tuntuu merkitykselliseltä? Mitä kaipaan juuri nyt? Millä suunnalla voisi löytyä innostuksen kipinä?
"Hidastamisessa piilee viisaus ja jokainen meistä ottaa sen saman askeleen".
Voisiko itselle jutustelun kaltaista dialogia synnyttää työyhteisöissä? Loman aikana (toivottavasti) aivot ovat ehtineet levätä ja ajatus harhailla. Levossa syntyvät myös parhaat ideat ja oivallukset. Nyt on otollinen aika suunnata katseita tulevaan lempeästi ja myötätunnolla. Ei kiireellä hosuen vaan kesän letkeässä lämmössä vielä viivytellen. Hidas askel kerrallaan. Koska ”Ne joiden näköala on rajoittunut, ovat pelokkaita ja neuvottomia: mitä nopeammin he kiiruhtavat, sitä hitaammin he etenevät” – Seng Ts´an (sitaatti kirjasta Zen ja onnellisuuden taito)
Roomaa ei rakennettu päivässä, miksi pitäisi (työ)arkeakaan loman jälkeen?
